Skandinavian varhaiset vaiheet  

Skandinavian historia on vaiherikas ja monen mielestä kiehtovan mystinen. Varhaisimmat ihmisasutuksen jäljet Skandinaviassa ovat vähintään kymmenentuhannen vuoden takaa ajalta, jolloin aluetta asuttivat kalastamisella ja metsästämisellä elävät metsästäjä-keräilijä-heimot, jotka siirtyivät yhä pohjoisempaan porojen perässä. Jääkausi päättyi Skandinavian niemimaalla noin 11 000 eaa. Skandinavian alueen historiasta tiedetään hyvin vähän kivi-, pronssi- ja rautakauden osalta lukuunottamatta niitä harvoja työkaluja, koristeita ja luolamaalauksia, joita alueelta on löytynyt. Alueella asuvat ihmiset puhuivat vanhan norjan eri kieliä, jotka olivat keskenään hyvin samankaltaisia. Skandinavian niemimaan pohjoisosaan taas saapui muutama tuhat vuotta ensimmäisten metsästäjä-keräilijöiden jälkeen saamelaisia heimoja, jotka asuttavat arktisia seutuja vielä tänäkin päivänä. Saamelaisten kieli ei ollut indoeurooppalainen kieli, vaan suomen ja viron kieltä muistuttava uralilainen kieli.

Kenties tunnetuin osa Skandinavian historiaa onkin noin vuosiin 790-1066 ajoittuva viikinkien aikakausi, josta kertovat lähinnä kansantarut ja erilaiset arkeologiset löydökset Skandinavian alueella. Viikinkien aikaan Norjan, Ruotsin ja Pohjois-Tanskan alueella elettiin pienissä heimoyhteisöissä metsien tai vuonojen keskellä. Ihmiset olivat lukutaidottomia ja pakanoita aina siihen asti, kunnes kristinusko alkoi vähitellen saapua pohjoiseen vuosien 700-1100 välillä.

Viikingeillä oli aikoinaan hurja maine, sillä heidät tunnettiin seikkailunjanonsa lisäksi Englannin, Irlannin, Skotlannin, Ranskan ja Saksan alueille kohdistuvista ryöstöretkistään. Vaikkei viikinkien arjesta tiedetä juuri mitään, tiedetään nykyisin viikingeistä ainakin se, että he seilasivat innokkaasti Pohjois-Atlantilla ja saavuttivat Grönlannin lisäksi tiettävästi myös Pohjois-Amerikan mantereen jo kauan ennen Kolumbusta. Lisäksi viikingeille tunnusomaista oli se, etteivät he perustaneet pysyviä siirtokuntia määränpäihinsä, vaan he palasivat takaisin kotiseuduillensa laivat täynnä kauppatavaraa. Toki viikingit matkustivat pitkiä matkoja myös maateitse tekemään kauppaa ja heidän tiedetään saavuttaneen jopa kaukaisen Kiinan ja Lähi-idän alueet.

Keskiajalla viikinkien aloittama yhteydenpito muuhun Eurooppaan vahvistui entisestään, jolloin Skandinaviasta tuli enemmän Manner-Euroopan kaltainen. Skandinavian kuningaskunnat ottivat tukevammin jalansijaa valtakunnistaan ja esimerkiksi veroja ryhdyttiin keräämään säännönmukaisesti. Vuonna 1397 muodostettiin Kalmarin unioni eli Pohjoismaiden yhdessä muodostama valtioliitto. Se yhdisti Tanskan, Norjan ja Ruotsin yhdeksi kuningaskunnaksi aina vuoteen 1523 saakka ja oli todella merkityksellinen alueiden yhteenkuuluvuuden kannalta. Ruotsin kuningaskunta irrottautui unionista vuonna 1523 Kustaa Vaasan johdolla, mutta Tanskan ja Norjan välinen liitto säilyi aina vuoteen 1814 saakka.

Värikkäästä historiastaan huolimatta vielä tänäkin päivänä voidaan sanoa, että Skandinavia on kulttuurisesti, kielellisesti ja ylipäätään sen asukkaiden ajatusmaailmaltaan hyvin yhtenäinen alue. Pohjoismainen identiteetti on vahva ja yhteenkuuluvuuden tunne on selkeästi havaittavissa.

Leave a Reply